100 lukijaa ja tarinointia kynsiharrastuksesta

*Rumpujen pärinää*

Rakkaat, ihanat, kultaiset lukijat, teitä on ilmoittautunut jo huikeet 100 seuraamaan Delight by Nailsia Googlen käyttäjäraadin kautta. Mun täytyy ottaa hattu päästä ja nöyränä antaa teille kiitosta.

Jos joku olisi mulle 7kk sitten sanonut että joku päivä pidän kynsiblogia, olisin varmaan tiedustellut että v*ttuiletko ja iskenyt kynnettömillä kätösillä pari hammasta kurkkuun viimeistään siinä kohtaa, kun siitä olisi ennustettu mulle tulevan tärkeä harrastus ja ilonaihe elämään. Puhumattakaan siitä, että sen jälkeen kun äitini  ja  poikaystäväni  liityisivät lukijoiksi (toinen kannustukseksi ja toinen koska on pakko) blogin löytäisi näin moni täysin lahjomaton ja vapaaehtoinen kynsistä innostunut ihminen. Uskomatonta.

Viime vuoden elokuussa kaivelin lompakostani pienen määrän ylimääräistä rahaa, ja konsultoituani erästä kynsien päälle ymmärtävää upeaa naista, päätin vihdoin ja viimein tilata rakennekynsien tekoa varten starttipaketin. Olihan siitä jo vuosi kulunutkin kun ensimmäisen kerran haaveilin säästäväni pennejäni itsetehdyillä kynsillä. Paitsi että jos ihan totta puhutaan, ei mulla ole todellisuudessa ole ollut kuin muutaman kerran rakennekynnet. Se siitä "säästämisestä" siis. :D

Mä en koskaan ollut kovinkaan intohimoinen kynsien lakkaaja tai koristelija, eikä multa edes löytynyt kynsilakkoja kun geelitarvikkeet tulivat perille. Ensimmäiset kynnet meni toki tekniikkaa harjoitellessa, mutta kun geelaus alkoi sujua, olinkin jo eksynyt ekaa kertaa blogimaailmaan, ja jumavita sitä lakkojen ja koristelumahdollisuuksien määrää mikä mun tajuntaan sieltä iskeytyi.

Ensikosketukseni kynsiblogeihin oli Sonnela, jonka voitte varmasti arvata tehneen lähtemättömän vaikutuksen kynsikauneudesta ja nail artista mitääntietämättömään aloittelijaan. Ahmin innostuksessani lähes koko blogin annin ja sisällön, ja kaiken sen ihanuuden innoittamana täräytin pystyyn oman blogin. Hienoa! Enää piti vaan opetella lakkamaan niitä kynsiä.

Ensimmäiset postaukset ovat oikeasti ihan ensimmäisiä kynsiä joita olen tehnyt, ja vaikka muutamat tekemäni kynnet ovat saattaneet jäädä esittelemättä blogin sivuilla, näkee täältä hauskasti oman pienen kehityskaareni.

Seitsemän kuukautta ei ole pitkä aika, ja ihan onnettomaksi keltanokaksi lasken itteni vieläkin, mutta mä olen sellainen tuuliviiri, että innostun ja ihastun aina salamannopeasti milloin mistäkin, ja vähintään yhtä nopeasti mä kyllästyn. Ehkä siksi kaikista hämmästyttävintä koko harrastuksessa on ollut se, että yhä edelleen mä jaksan innostua väkertämään kynsiä mitä ihmeellisimpiin kellonaikoihin ja monesti nukkumaan mennessä haaveilen uusista koristeista ja lakoista ja aivot kipinöiden suunnittelen uusia designeja. Ihan niin kuin alussakin.

Blogin ylläpitäminen on ollut hauskaa ja mielenkiintoista, ja toivon että tämä kestää ja toimii vielä pitkään tämän eskapistin pakopaikkana ja paikkana tavata ihmisiä samojen kiinostuksenkohteiden äärellä, ja ehkä parhaassa tapauksessa jopa inspiraationa jollekin sen sijaan että huutelisin kynsi-innostuksestani ihan tyhjille seinille.

Kaiken tämän löpinän jälkeen halusin vain sanoa, että lukijat, ootte mun harrastuksen suola. Kiitos siitä.

kuvat from weheartit