sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Tervaa ja höyheniä.... eiku glitteriä!

Kokeilussa Wild & Mildin kultainen glitterlakka 946 Metallic Rain. Tykkään ihan hirrrveesti glittereistä ja kimalteista, ja kun ne saa sudittua suoraan lakkana kynsille, niin onhan se kätevää. Silti mä liputan irtoglittereiden puolesta. Niiden kanssa sählääminen on kai jotenkin terapeuttista mulle kaikessa sotkuisuudessaan (kun en vielä ole oppinut olemaan levittelemättä niitä kaikkialle).

Glitterin kaverina on jokin random, pahanpäiväisesti jähmettymään päässyt tahmainen tervakerros, joka on näemmä myös ainoa musta lakkani. Apua! Uusi musta kiilasi juuri ostoslistan kärkeen.

Ostoksista puheen ollen mä odottelen nyt muutenkin keskiviikon palkkapäivää kuin kuuta nousevaa, että saan tilattua lisää geelejä kun se mokoma meni varoittamatta loppumaan. Vähän myös himoittaisi ujuttaa samaan tilaukseen testiksi tikkuhileitä, mä kun en ole koskaan kokeillut niitä. Onko teillä kokemuksia? Tykkäättekö käyttää ja miellyttääkö lopputulos? :)

Ps. Tässä pari tärähtänyttä kuvaa näistä kynsistä, joista en kyllä itse kauhesti pitänyt.


keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Erikoispostaus: Pikkupuput

Ihanat lukijat!


Kynsiaiheesta poiketen ajattelin tällä kertaa esitellä teille pienet perheenjäseneni tässä erikoispostauksessa. Eli saanko esitellä: meidän puput!

Oon suureksi ilokseni saanut nauttia eläimistä ympärilläni koko ikäni. Lapsuudenkodissani meillä oli cockerspanieliuros Paavi, ja lapsuuteeni kuului myös ystävien ja sukulaisten kissat ja koirat niin kuin mummolan possut ja kanatkin. Olin myös muksuna kesäaikaan superinnokas sammakkofarmari pikkuveljen ja serkkupojan avustamana.

Ensimmäisen kanin sain syyskuussa 2002. Eläinkaupasta haettu pikimusta hermeliininaaras Fanni ei ehkä ollut helpoin mahdollinen ensikani epäsosiaalisen ja kiukkuisen luonteensa vuoksi, mutta se oli loppuun saakka mun rakkain pikku demoni. 2009 Fanni sai kaveriksi Tuusulasta pelastetun vanhan ja aran tallikanina olleen kääpiölupan, joka sai nimekseen Tosca. Vaikkakin kanien ystävyys oli aluksi ottaa vähän heikosti tulta, tuli ne kuitenkin lopulta toimeen keskenään ja Toscakin sai elää viimeiset vuotensa onnellisesti rakastavassa perheessä.


Rescuetoimintani on tuonut mun hoiviin aikoinaan myös kaksi marsua, Faunan ja Fionan, sekä kaksi kääpiöhamsteria, joita kutsuin milloin milläkin nimellä.

Rakas kääpiöluppa Juno saapui kotiin 3.7.2010 Joy-siskon kanssa neljän kuukauden ikäisenä. Tyttöjen ensimmäisen perheen lapselle puhkesi allergia, jonka vuoksi – ja yhden eläinhullun onneksi – puput saivat uuden kodin ja Fanni-muori uudet uteliaat naapurit, joiden intoa ja leikkisyyttä se ei kylläkään aina arvostanut. Villit muksut sen sijaan pitivät paljonkin hauskaa 8-vuotiaan mummelin kustannuksella... 



Juno
Lokakuussa 2010 me muutettiin asumaan yhdellä hermeliinillä pienenneen lauman kanssa Vantaalle. Käytännössä puput sai silloin yhden vakituisen perheenjäsenen lisää poikaystävästäni: iskän, joka jaksaa aina helliä ja leikkiä ja tarpeen tullen komentaakin. Puoli vuotta myöhemmin meille muutti ihana 2-vuotias leijonanharjas Siriuksen Putte eli Bobi. Pian Bobin kotiutumisen jälkeen Juno astutettiin, ja toukokuussa meillä olikin suloinen viiden minipötkylän kokoinen poikue ja kaikkinensa kahdeksan pitkäkorvaista touhupeppua. Poikueesta meille jäi asumaan isänsä näköinen ja emänsä värinen vilkas ja utelias Mango-tyttö! 


Leijonanpennut (Mango toinen vasemmalta)
Nyt me elellään karvaista perhe-elämää kolmipäisen katraan kanssa, jotka halutessaan tottelee nimiä Juno, Bobi ja Mango. Juno on porukan pullein ja ainakin noihin kahteen muuhun höntsäilijään verrattuna passiivisin; leppoinen löhöilijä jota saa aina välillä patistella tekemään jotain muutakin kuin rentoutumaan jossain mukavassa paikassa, kuten digiboxin päällä. Vaikka kyllähän sekin kummasti virtaa saa, kun toiset puput uhkaa viedä sen osuuden ruuasta. Juno on kanien kesken arvoasteikon yläpäässä, oikea Kuningatar Möhömaha. 

Nyt 9kk ikäinen Mango taas pitää huolen ettei tästä talosta puutu hulinaa. Se leikkii hurjana milloin Junon kanssa, milloin taas jollakin löytämällänsä epämääräisellä pölypallolla, ja sitten se ampaiseekin himmeetä spurttia ympäri asuntoa. Mä olen ehkä vähän ylpeäkin siitä, miten sosiaalinen ja ystävällinen kani se on, onhan se mun ikioma kasvatti. 

Bobista tulee mieleen sellainen hajamielinen professori. Bobi on aktiivinen ja leikkisä ja ottaa helpoiten ja eniten suoraa kontaktia ihmiseen ja jos sen viereen käy lattialle pötkölleen, niin se nuolee korvat puhtaiksi ja antaa selkähieronnan kiipeilemällä selän päällä. Sillä on vaan toisinaan niin huvittavan pitkät piuhat ja dramaattinen katse, kun se tajuaa, ettei se itsekään tiedä mitä ihmettä se taas tekee. En ole elämässäni monia niin makeita nauruja saanut kuin näiden ihanien pöljien kanssa! :D  



Bobi

Löytyykö tähän blogiin eksyneistä muita kaninomistajia tai eläinihmisiä? :)

torstai 16. helmikuuta 2012

Black n' Diamonds

Vaihtelu virkistää, joten pitkästä aikaa mustaa kynsille! Mutta ettei koko homma menisi ihan synkistelyksi, kokonaisuutta kirkastamassa killuu reilu yhdeksänkymmentä strassia. Ettäkö mulla karkaisi mopo käsistä? Ei kai nyt sentään :)


tiistai 14. helmikuuta 2012

Ystävänpäiväkynnet

Hui, näin tämä aika rientää. Viime postauksen jälkeen olen saanut vain yhdet kynnet aikaan, ja nekin jäivät kuvaamatta. Sen sijaan olen leiponut pakkasen täyteen korvapuusteja, sisustanut kotia ja kironnut hajoneen pyykinpesukoneen ja käsipyykkäämisen maan alimpaan onkaloon. Eilen piti kuitenkin työpäivän päätteeksi kaivaa vielä kynsitarvikkeet esiin ja loihtia ystävänpäiväkynnet tätä päivää varten!



Tähän väliin pitää pahoitella blogin ulkoasukriisin seurauksia. Siihen saakka kunnes saan aikaan kelvollisen ulkoasun, yritän pitää tämän yksinkertaisena ja selkeänä ettei (välillä hankalasti tavoitettava) luovuuteni kärsi liioista virikkeistä ja että saisin säästettyä teitä lukijoita turhalta päänsäryltä. Ja koska makuni ja mieleni on kaikkea muuta kuin yksinkertainen ja selkeä ja tapaan tehdä kaiken aina vaikeimman kautta, tästä on tulossa taatusti yksi ikuisuusprojekti. Pitäkää peukkuja! :)

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Breaking the silence ja uusimmat kynnet

Pii-iiitkän blogihiljaisuuden jälkeen voin helpotuksesta huokaisen ilmoittaa, että muutto on tehty ja tavarat ovat pikkuhiljaa löytäneet omille paikoilleen (vaikkakin muutamaa laatikkoa ja kynsinurkkausta lukuunottamatta), joten paluu arkeen ja normaaliin kynsiharrastustahtiin voi alkaa. Jee!

Sain vihdoin myös huollettua kynnet, ne kun olivat muuton jäljiltä aivan järkyttävän kamalassa kunnossa irronneine geeleineen ja kuluneine lakkauksineen. Nyt täytyisi vaan keksiä paikka minisalongille, kun tuo keittiön lattialla askartelu ei ollut kovinkaan miellyttävää, erityisesti mun niska-hartia-alueen mielestä... Niistä muutamista lihaskrampeista huolimatta sain aikaiseksi edes suunnilleen sellaiset kynnet, mitkä halusinkin, eli kaikkien värikkäiden glitterövereiden jälkeen vähän hillitympää, aikuismaisempaa ja klassisempaa tyyliä. Aloitin valkoisella vinottaisella ranskalaisella manikyyrillä, johon dottailin kuitenkin mustalla hitusen verran lisää särmää. Ja totta puhuakseni eivät nämäkään sitten selviytyneet täysin ilman glitteriä :)

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *